Bengtskär on karu kallioluoto avomeren äärellä. Saaren eteläpuolella on vain merta, Viron rannikolle asti. Kovissa myrskyissä aallot voivat vyöryä koko saaren yli. Rankat olosuhteet rajoittavat sekä eläimien että kasvien selviytymismahdollisuuksia saaressa. Varsinkin talvesta selviäminen on haasteellista.
Haahkojen turvasatama
Kun Bengtskärin majakan korjausrakentaminen alkoi 1990-luvun alussa, asumattomalla luodolla pesi vuosittain 3-5 haahkaa. Sen jälkeen kun majakka vuonna 1995 avattiin yleisölle museo- ja vierailumajakkana, pesivien lintujen lukumäärä rupesi vuosi vuodelta kasvamaan. Vuonna 2025 luodolla oli kaikkiaan noin 550 haahkanpesää, eli pesien määrä on kasvanut 100-kertaisesti! Samaan aikaan tutkijat sekä Suomessa että Ruotsissa raportoivat hälyttävän nopeasta ja suuresta haahkakadosta saaristoalueilla.
Miten on selitettävissä, että haahkakanta on kasvanut näin voimakkaasti karulla luodolla, joka on 150 m pitkä ja 100 m leveä? Vastaus on selvä: Ihmisen jatkuva läsnäolo pesimäaikana takaa sen, että haahkat voivat saaressa pesiä turvassa luonnollisilta vihollisiltaan. Merikotkat ja isot lokit pelkäävät ihmisiä eivätkä siksi tule häiritsemään hautovia lintuja. Haahkat ovat oppineet elämään sovussa majakan henkilökunnan ja päivittäisten vieraiden kanssa. Bengtskärissä ei myöskään ole minkkejä tai supikoiria, jotka ovat haahkoille ongelmallisia vieraspetoja. Emot rakentavat pesiään joka paikkaan, jopa helikopterikentän laidalle ja majakan pääsisäänkäynnin viereen. Mustavalkoiset koiraat pitävät enemmän etäisyyttä ihmisiin, mutta nekin ovat vuosi vuodelta pelottomampia.
Jos ainutlaatuinen haahkakoloniamme kiinnostaa sinua, voit varata matkan keväiselle haahkaretkelle toukokuussa tai Saariston Loistoreitille kesäkuun alussa.
Pesimäkauden aikana livekameramme näyttää pesiviä haahkoja.
Pesintä
Ensimmäiset haahkaemot nousevat maihin Bengtskärissä huhtikuun toisella puoliskolla. Jokainen emo hautoo uskollisesti muniaan noin 26 vuorokautta. Koska viimeiset haahkat aloittavat hautomisen vasta touko-kesäkuun vaihteessa jotkut niistä ovat pesällään vielä kesäkuun lopussa. Kun munat kuoriutuvat poikaset jättävät pesän parin vuorokauden sisällä ja oppivat heti löytämään ruokaa rantavedestä. Haahkanpoikaset jäävät joskus Bengtskäriin muutaman viikon ikään asti, mutta viimeistään silloin alkavat liikkua laajemmalla alueella saaristossa eivätkä näy niin paljon meillä.
Kohtaa haahkat kunnioituksella
Vaikka Bengtskärin haahkat ovat tottuneet ihmisiin ne eivät ole kesyjä, ja liian lähelle ei saa mennä! Pidä ainakin parin metrin etäisyys hautovaan haahkaan, aina kun se on mahdollista (huom. tämä etäisyys ei riitä muilla saarilla, joissa haahkat eivät ole niin tottuneet ihmisiin). Koska emoilla on erittäin hyvä suojaväri, merkitsemme pesät kepeillä tai naruilla, jotta kukaan ei vahingossa astu niiden päälle. Jotta et häiritse haahkoja muista seuraavat:
1. Katso mihin astut! Kaikissa paikoissa missä on edes yhden ruohontupon verran kasvillisuutta saattaa hautoa haahka.
2. Jos emo nostaa päätään korkealle ja katsoo ympärilleen se tarkoittaa että hän on peloissaan, peräänny ja pidä enemmän etäisyyttä (Jos hänellä samaan aikaan on nokka auki, on todennäköisemmin kyse siitä että hänellä on kuumaa)
3. Jos emo pöyhistelee höyheniään ja yrittää näyttää isolta, tai nokkii sinun suuntaasi, hän on vihainen, peräänny ja pidä etäisyyttä.
4. Jos menet vahingossa liian lähelle pesää ja emo lentää pesästä, poistu heti alueelta. Yleensä haahka tulee pian takaisin, mutta ei jos pesäalue ei tunnu turvalliselta.
5. Jos näet haahkaperheen poikasineen kallioilla, älä lähesty heitä! On tärkeää että he saavat kävellä omassa tahdissa ilman että tuntevat että heidät seurataan, jotta kaikki poikaset ehtivät mukaan. Kun haahkaemo hautoo hän luottaa suojavärinsä ja sietää ihmisiä paljon paremmin kuin liikkuessaan kallioilla.
Pesinnän aikana, heinäkuun alkuun asti, koirien ottaminen maihin Bengtskäriin on kiellettyä.
Haahkojen suojelu
Bengtskärin haahkojen suojelun kannalta tärkeintä on että saaressa liikkuu ihmisiä koko pesintäkauden aikana, jotka aktiivisesti vahtivat että saareen ei saavu kotkia. Kotkien hätyyttelyyn käytetään huutamista ja metelöintiä sekä käsillä tai kankaalla heiluttamista. Haahkat ovat valinneet luottaa meihin ihmisiin vastineeksi turvallisesta pesimäpaikasta, joten haluamme sellaisen heille taata. Haahkakannan romahtamisen myötä näemme että on lajin kannalta erittäin tärkeätä pitää huolta meidän elinvoimaisesta koloniastamme. Haahkaa luokitellaan erittäin uhanalaiseksi lajiksi Itämeren alueella.
Bengtskärin haahkakolonian kasvaessa vuosi vuodelta, lisäämme jatkuvasti uusia pesimäpaikkoja. Rakentaakseen pesän haahkaemon pitää päästä kaivamaan pientä kuoppaa maahan ja haluaa mielellään vähän kasvillisuutta millä voi peittää ensimmäiset munat. Jos hän tämän lisäksi saa suojakseen katon tai seinän minkä vieressä hautoa, pesäpaikka alkaa olla mainio. Valitsemme vuosittain jonkun kivisen alueen ja lisäämme siihen multaa ja kasvillisuutta, tai rakennamme pieniä kattoja muuten avoimelle ja suojattomalle alueelle.
Ankarissa olosuhteissa selviytyvät eläinlajit
Ympärivuotisesti majakalla elää sammakoita ja rupisammakoita, mutta ei esimerkiksi hyttysiä, punkkeja tai hiiriä ja rottia. Sulkasääskiä esiintyy ajoittain suurina parvina ja hämähäkit kutovat verkkojaan majakan graniittiseinillä. Hylkeet vierailevat silloin tällöin saaressa, varsinkin keväällä ja alkukesästä, mutta Bengtskär ei ole varsinainen hyljeluoto. Lähin hyljeluoto Ytterland sijaitsee noin neljän kilometrin päässä Bengtskäristä länteen.
Muuttolintujen lepopaikka
Kevät- ja syysmuuton aikana majakkasaari on suosittu lepopaikka monille lintulajeille. Saaressa on bongattu yli 200 lintulajia, mitä on pidettävä merkittävänä määränä ottaen huomioon, että koko Suomessa on bongattu runsaat 400 lajia. Saaressa pesii pääosin haahkoja, mutta myös muutama västäräkki ja pääskynen.
